Picasan käyttöä...

Tekijänoikeudet

Tekijänoikeusviidakko vaikuttaa todellakin viidakolta, jonne on helppo eksyä. Tekijänoikeudet eivät ole kovinkaan yksiselitteinen ja helppo asia, vaan tuntuu että kaikkiin säädöksiin ja sääntöihin löytyy poikkeuksia. Opettaja saa siis olla hyvinkin tarkkana siitä, mitä materiaaleja esittää oppilailleen, mistä ottaa kopioita, mitä voi kuvata, mitä julkaisee netissä ja mitä antaa oppilaiden julkaista. Oppilaat eivät välttämättä ymmärrä, että esimerkiksi kamerakännykällä kuvan ottaminen toisesta ja sen laittaminen nettiin on kiellettyä, ja sillä voi olla hyvinkin vakavia ja pitkäaikaisia seurauksia. Tekijänoikeuksista olisi siis hyvä keskustella oppilaiden kanssa ja ohjata heitä toimimaan näiden säännösten puitteissa.

Facebook/Google+

Olen käyttänyt Facebookia jo vuosia, ja Google+:aan liityin ihan hiljattain. Google+ on kylläkin jäänyt todella vähälle käytölle, kun taas Facebookia käytän päivittäin. Opettajien suhtautuminen sosiaalisen median palveluiden käyttämiseen opetuksessa liittyy varmasti paljolti heidän omiin kokemuksiinsa ja tietoihinsa sosiaalisesta mediasta. Usein nähdään vain huonot puolet ja vaarat, eikä ajatella mahdollisuuksia. Toki täytyy punnita, onko esimerkiksi Facebookista enemmän hyötyä vai haittaa koulumaailmassa, ja mitä seurauksia sen käytöllä voisi olla.

Facebook tai Google+ voisi sopia joissakin tarkoituksissa koulumaailmaan. Jos esimerkiksi kaikki luokan oppilaat ovat jo Facebookissa, opettaja voisi sitä kautta tiedottaa luokan asioista, käydä keskustelua opetukseen liittyvistä sisällöistä yms. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon opettajan työaika, Facebook voisi entisestään hämärtää työajan käsitettä ja vaikuttaa vielä enemmän opettajan yksityisaikaan ja –elämään. Opettajana itse en varmaankaan hyväksyisi oppilaita kaverikseni, sillä opettajalla pitää saada olla tietty yksityisyys ja opettajana ei kannata ottaa liian kaverillista suhdetta oppilaisiin. Jos yhteydenpito tai osa opettamista tapahtuisi Facebookin välityksellä, voisi opettaja tehdä itsestään toisen profiilin, joka olisi tarkoitettu oppilaidenkin nähtäväksi. Facebookissa on myös se huono puoli, että siellä on paljon mainoksia. Facebook ja Google keräävät myös todella paljon tietoa käyttäjistään, mikä voi herättää paljon kritiikkiä esimerkiksi vanhempien keskuudessa ja olla ongelmallista myös kouluille. Lapsia ei ainakaan missään nimessä saisi painostaa liittymään Facebookiin, vaan jos opettaja haluaa käyttää sitä, pitäisi kaikkien oppilaiden olla jo sen käyttäjiä ennestään. Tulevaisuudessa kehitellään varmasti Facebookin ja Google+:n tapaisia sovelluksia, jotka sopivat ehkä paremmin myös koulujen käyttöön.

Virtuaaliympäristöt

En ollut ikinä ennen käyttänyt Habbohotellia, ja se oli yllättävän vaikeaa. Oletin, että uudelle käyttäjälle olisi ensimmäisellä sivulla kerrottu säännöistä ja siitä, mitä Habossa voi tehdä ja miten. Olin ihan uunona siellä ja kiertelin parissa huoneessa ja yritin tehdä jotain tehtäviä. Tsättäilin myös yhden tyypin kanssa ja se sattui olemaan siellä samasta syystä kuin minä, hauska yhteensattuma! Menin käymään myös kaverihuoneessa, jossa tarkkailin muiden juttelua. Seurailin kahden hahmon juttelua, mikä alkoi sillä että ne tekivät sydänhymiöitä yms. toisilleen. Pian he jo halailivat, istuivat sylikkäin ja suutelivat. Olisi mielenkiintoista tietää, minkä ikäisiä nämä ihmiset hahmojen takana ovat. Joku ainakin käytti Habboa koulun koneelta ja huusi yhtäkkiä, että ope tulee. Luulisin, että käyttäjät ovat melko nuoria ja saattavat paljastaa itsestään paljonkin tietoa, jos juttelevat kauan jonkun kanssa. Opettajan olisi hyvä tiedostaa, mitä medioita oppilaat käyttävät ja tutustua niihin yhdessä, keskustella niiden hyvistä ja huonoista puolista sekä ohjata vastuulliseen toimintaan. Opettajan voi olla vaikea käsitellä esimerkiksi Habbohotellia, jos ei itse tiedä mistä siinä on kyse. Sen huomasin hyvin tutustuessani itse Habboon.

Habbo voi olla koukuttava lapsille, sillä lisää pikseleitä eli valuuttaa saa jos kirjautuu Habboon kerran päivässä ja on aktiivinen. Lisäksi hieman arveluttavaa on oikealla rahalla ostaminen. Ymmärtävätkö lapset rahan merkitystä ja sen käyttöä?  Vaikuttaako rikkaus Habossa merkittävästi omaan hahmoon, kanssakäymiseen muiden hahmojen kanssa ja Habon kiehtovuuteen? Monissa perheissä tämä herättää varmasti kiivastakin keskustelua. Myöskin tsättäily muiden ”kavereiden” kanssa voi olla koukuttavaa. Ajattelevatkohan lapset hahmojen takana olevien ihmisten olevan heidän kavereitaan? Mitä jos omaa hahmoa ei kukaan lähesty vaan muut juttelevat keskenään? Uskaltaako ujompi lapsi lähestyä muita virtuaalimaailmassa? Voiko positiivinen kanssakäyminen Habossa rohkaista lasta sosiaaliseen vuorovaikutukseen myös muussa ympäristössä? Vai voiko lapsi alkaa elää liikaa Habbokavereiden maailmassa? Yrittävätkö lapset elää aikuisten tavoin Habossa? Onko se hyvä, että harjoitellaan tällaisia taitoja virtuaalisesti vai voiko se haitata jollain tavoin lapsen kehitystä?